Kerron tässä nyt hiukan elämästäni, vaikea puhua mutta kirjoittaminen on paras vaihtoehto.
Nooh mistä sitä aloittais..
Pienenä vauvana siskopuoleni pitivät miusta huolta, heräsivät keskellä yötä siihen kun itkin omassa sängyssä, sisko etsi meijän vanhempia mut ei näkyny missää..
Sit se kai tajus et ne on menny baariin ja jättänyt pienen vauvan siskolle hoidettavaksi. Näin olen kuullut siskoltani aikuisiässä.
No lapsuus oli todella perseestä, aina piti kävellä kouluun, siellä sitten kiusattiin koko ala-aste, syljettiin päälle, potkittiin, hakattiin, yritettiin hukuttaa, pudotettiin reki tangolta.. kaikki nää asiat pein itelläni koskaan en puhunut kellekkää.. sit menin ylä-asteelle no sama kiusaamispaska rinki jatkui, no kerran menin sitte kertomaan kuraattorille asiasta niin otti muutaman likan puhutteluun, no eikös se paska sit pahentunu ku saivat tietää kuka on vasikoinut, silloinen paras ystävänikin kääntyi mua vastaan.. kaikki haukkuivat, aina olin yksin… Oli niitä mukaviakin hetkiä koulun ulkopuolella parhaan kaverin kanssa.. mut sit koulussa käänty mua vastaa.. sitte pääsinkin ylä-asteelta pois, ja menin talouskouluun joka kesti 5kk, siellä sain muutaman ystävän, sitten pidin välivuoden ja olin töissä nuortentyöpajalla 6kk.. kaikki asioita en lapsuudestani jostain syystä muista.. mutta tässä on nyt osa ainakin mun lapsuudesta, ja sekin etten koskaan saanut mennä kavereiden luokse yöksi, en saanut viikko rahaa, uusia vaatteita tms. näin asia oli koko mun lapsuuden. Mut ehkä jatkan toinen päivä stooria, on paljon kerrottavaa vielä. Arigatoo gozaimasu, oyasumi nasai. :3